Joulu on jo ovella

Pikkujouluaika lähestyy jälleen ja Toimihenkilöarkistossa suuntaamme katseen toimihenkilöliikkeen pikkujoulujen viettoon. Toimihenkilöliikkeen parissa pikkujouluja on juhlittu lähes samoin menoin 1900-luvun alusta 2000-luvulle.

Pikkujoulujen vietossa pyrittiin unohtamaan arki ja viettämään iltaa yhteisen ilonpidon merkeissä. Ohjelma on seurannut samaa kaavaa monessa yhdistyksessä. Usein kekkerit on järjestetty yhteistyössä samalla alalla tai paikkakunnalla toimivien yhdistysten kanssa. Aluksi on ollut tervehdyspuhe, tietokilpailu tai kronikka, vakavampaakin ohjelmaa on ollut, kuten tiedotuksia vakuutusasioista. Lapin lääninhallituksen virkamiesyhdistyksen pikkujouluissa esitettiin useana vuotena näytelmä. Juhlat ovat olleet musiikkipitoisia, on ollut orkesteri, haitarin- ja viulunsoittoa, yksin- ja yhdessä laulua sekä laululeikkejä. Yhdistyksissä on askarreltu lauluvihkosia kuvituksenaan hauskoja piirustuksia. 1960-luvun ilmiönä on ollut arpajaiset, joissa pääpalkintona oli hedelmäkori. Ilta on usein huipentunut tanssiin. Helsingin maalaiskunnan virkailijoiden tiedotteen mukaan orkesterin musiikin tahdittamana kävellään pareittain pitkin lattiaa ja jos jotkut haluavat kulkea myös poikin, niin sekin sallitaan.

Suosittua on ollut myös joulupukin vierailu ja pienen lahjan tuominen pukin konttiin tai kuusen alle. Hämeenlinnan valtionpuhelinvirkailijat järjestivät pikkujoulun Hämeen Suojassa 8.12.1946. Juhlien suunnittelukokouksessa päätettiin jokaisen tuovan ennakolta kaksi pakettia, toisen vieraalleen (nimellisen) ja toisen itselleen (nimettömän). Nimettömät paketit tultaisiin arpomaan. Kukin hankkisi paketin kukkaronsa ja mielikuvituksensa mukaan. Jäsenet muistuttivat, että olisi ehkä sentään keksittävä vähän enemmän kuin esimerkiksi yksi nappi, niitä täytyisi olla sentään edes puoli tusinaa. Yhdistystä ilahdutti myös edellisenä iltana ennen yhdistyksen omaa juhlaa pidetty uimaseuran pikkujoulu, josta tulisi jäämään kuusi, kynttilöitä ja koristeita, joten niiden suhteen ei tarvinnut huolehtia. Jäljellä jäi vain poiskorjaamisen vaiva, josta kylläkin pöytäkirjaan merkittiin, ettei se ole varsin hauskaa. Suunnittelukokous päätettiin toivomukseen, ”että kaikki koittaisivat parhaansa mukaan hankkia tarvikkeita, kuten jauhoja, ryynejä, maitoa ja että rouva Kariston kanat alkaisivat pian munia ja että ennen kaikkea kaikilla olisi siellä mahdollisimman hauskaa, sillä tämähän on meidän yhteinen ikioma pikkujoulumme ja toivottavasti kenelläkään ei ole silloin työvuoroa.”

Pikkujouluissa on usein ollut tarjolla perinteiset jouluruoat ja -juomat: lanttu- ja porkkanalaatikkoa, rosollia, kinkkua, glögiä, riisipuuroa sekä joulutorttua, toisaalta ateriana on ollut myös savusiikasalaattia, kateleipää, luumuilla täytettyä porsaanselkää ja jäätelöä hedelmien kera sekä lapsille nakkeja ja ranskalaisia. Vantaan Kunnallisvirkoilijoiden pikkujouluissa soittoruokala Pormestarissa 3.12.1976 oli aluksi tarkoitus tarjoilla katkarapucocktail, vasikanleike sekä ranskalaisia perunoita, mutta kuultuaan useita toivomuksia jouluisemman aterian puolesta, yhdistys päättikin lisätä toiseksi ateriavaihtoehdoksi kinkun laatikoineen.

Pikkujouluja vietettiin usein joulukuussa, mutta Helsingin Insinööreillä oli 1970-luvulla perinteenä järjestää juhlat syys-lokakuussa toimintakeskus Talmossa, Vuosaaressa. Juhlissa oli kilpailuja, joissa kisailtiin kolmen–viiden hengen joukkueilla, kilpailulajit ja säännöt määriteltiin vasta kilpailupaikalla. Sään salliessa osa kilpailuista järjestettiin ulkona. Sauna oli lämpimänä koko illan ja ravintona oli makkaraa, kyljyksiä sekä salaattia.

Aina ei pikkujouluja järjestetty. Syynä oli esimerkiksi rahojen niukkuus tai käyttö muuhun tarkoitukseen, uupuva mielenkiinto tai joulukiireet. Naisvaltaiset yhdistykset jättivät toisinaan kekkerit järjestämättä tanssikavaljeerien puuttumisen vuoksi. Pikkujouluja järjestettiin myös niin monen tahon puolesta, ettei kaikkiin riittänyt osanottajia. Juhlan sijaan saatettiin lahjoittaa varoja hyväntekeväisyyteen, Valtiokonttorin viran- ja toimenhaltijain yhdistys keräsi rahaa Unkarin Avulle vuonna 1956. Turun ja Porin läänin lääninhallituksen viran- ja toimenhaltijain yhdistys yhdessä virastotalon toimijoiden kanssa vuonna 1968 järjestämien pikkujoulujen voitot lahjoitettiin urheilutoimikunnalle sekä hyväntekeväisyyteen eli jollekin turkulaiselle yhdistykselle.

Juhlien suunnitelmat olivat toisinaan vastatuulessa, varat oli jo käytetty muuhun tarkoitukseen tai esiintyjien ja illanviettopaikkojen kanssa oli ongelmia. Tie- ja vesirakennushallinnon Virkamiesyhdistyksen Kymen piirin osaston pikkujoulujen 30.11.1962 pitopaikaksi valittu lääninviraston lounashuone jouduttiin vaihtamaan Kouvolan Kauppakerhon uuteen puoleen, sillä maaherra ei ollut sallinut tanssimista lääninviraston lounashuoneessa ja tarjoilunkin suhteen oli rajoituksia.

Illanvietoista on myös julkaistu juttuja yhdistysten lehdissä. Tie ja Vesi-lehden numerossa 1/1958 artikkelissa ”Turun osaston touhui” nimimerkki Mirkku kertoo elävällä turun murteella TVY: Turun piirin osaston pikkujoulujuhlasta vuodelta 1957. Juhlissa oli voimistelu- ja tanssiesitys, ruokailu, arpajaiset sekä tanssia. Juhlijoita hauskuutettiin ohjelmanumerolla, jossa runolausuja oli lähes menettänyt äänensä ja tarvitsi avukseen kuuluvaäänistä tulkkia: ”Mää kerro vähän mimmone itu siin esitykses ol. Toi työkasööri Lajunen ol olevinas runolausuja mutko sen ääni ol menny nii hän pyys kaverias, vähä semmost korpitaiteilija, auttama itteäs semmottis, ett hän kuiska täl sen runo ja tämä ulosanta sen sitt häne pualestas. Mut toi kaveri olki hiuka kuuro ja ku Lajune kuiskas: ”Vaan kellä sen kalliot tiedossa on” pamautt korpitaiteilija: ”viis silliä syödä saa naimaton” ja siihe tyyli alust loppu.